Serge Olivier Fokoua
Väkijoukko
Tutustu myös
Nikolai Fedorov
Värikkäät kangasliinat, graafinen puu tuulikelloineen sekä valkoiset kivet tuovat Iihin iloisen tuulahduksen Pohjois-Siperiasta, Yakutian maakunnasta. Yakutialaiseen kansanperinteeseen ja maailmankatsomukseen nojaava teos vie katsojan maailman toiselle laidalle paikkaan, joka pyytää kauneudellaan hiljentymään. Kun teoksen valkoisiin kiviin kirjoittaa toiveita, ne kulkeutuvat puu välityksellä ylös taivaaseen, josta ne sitten jossain vaiheessa palautuvat takaisin maan päälle sateen muodossa.
Timo Jokela
Haravasta, veneestä ja pienestä rakennuksesta koostuva paikkasidonnainen teos kertoo taiteilijan oman perheen tarinaa. Jokelan isoisä muutti tyttärensä kanssa Iihin 1930-luvulla omaisuutenaan pelkkä kirves. Puuseppänä ja veneentekijänä työskennellyt isoisä tuli Iihin rakentamaan taloja, joista osa on vieläkin pystyssä. Perheen tytär vuorostaan muisteli vanhoilla päivillään sitä, kuinka kesän parasta aikaa oli olla Hiastinlahden niityillä heinätöissä.
Hekla Dögg Jónsdóttir
Metsän siimeksestä, ison kuusen juurelta löytyy Iin oma toivomuslähde. Lähdettä reunustavat Islannista tuodut laavakivet, jotka ovat peräisin tulivuoren purkauksesta. Taiteilija kehottaa vierailijoita heittämään lähteeseen kolikoita ja toivomaan samalla jotain hyvää. Koskaan ei voi tietää, vaikka toive toteutuisikin.
Sanna Koivisto
Iiläinen kuvataiteilija Sanna Koivisto on luonut ympäristötaidepuistoon kohtaamispaikan, joka ottaa kantaa ihmisten yksinäisyyteen. 14 eri kielellä valkoiseen puistonpenkkiin poltetut ”Huomaa minut” -sanat muistuttavat siitä, kuinka paljon maailmassa on yksinäisiä ihmisiä. Mäntymetsikön keskelle sijoitettujen tuolien äärellä kuka tahansa voi nauttia luonnon kauneudesta sekä kohdata toisen ihmisen.
Lena Stenberg
Nurinpäin oleva hirsimökki jokirannassa on hauska ilmestys. Sen lisäksi, että taiteilija toivoo teoksensa ilahduttavan katsojia, hän haluaa kääntää sillä itsestäänselvyydet ylösalaisin. Koska kaikilla ihmisillä ei ole kattoa päänsä päällä, meidän tulisi oppia arvostamaan omaa kotiamme entistä enemmän.
Ole Wich
Elämää ja kuolemaa käsittelevä teos on kunnianosoitus 34-vuotiaalle iiläiselle koivulle, joka kaadettiin teosta varten. Latva edellä maahan pystytetty koivu on riisuttu hautajaisiaan varten. Se katsoo vastarannalla olevalle hautausmaalle kohdaten väistämättömän kuoleman, joka tuli sen tapauksessa aivan odottamatta. Elossa olevien koivujen ja kuolleen koivun välissä olevat siniset köydet kuvastavat surua ja kaipausta, joka sitoo elävät ja kuolleet toisiinsa.