Seusuo on yksi Luonnontila – The Shape of Nature -projektin tanssivideoista. Jokainen tanssivideo on oma ainutlaatuinen maailmansa. Projekti luo tilaa nykytanssin, videotaiteen, äänitaiteen ja luonnon väliselle keholliselle vuorovaikutukselle. Se on kahden taiteilijan vaellus, kulku luonnossa sellaisia paikkoja etsien, jotka pysäyttävät vaikuttavuudellaan ja antavat tilaa kohdata sisäinen ja ulkoinen maailma. Se etsii ja löytää menetelmiä olla läsnä ja dialogissa tanssijan, kuvaajan, kameran ja luonnon kanssa. Se on luonnon puheenvuoro.
Seusuo on Lapissa, Kemijärven erämailla, suolla kuvattu nykytanssivideo. Art Ii Biennaalissa videosta nähtiin installaatio, joka loi hiljaisen keskustelun videon ja lattialle asetetun teollisesti valmistetun turpeen välille.
Suot ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta, ja niiden kyky varastoida hiiltä on merkittävää ilmastonmuutoksen aikakautena. Suon voi kokea parantavana keitaana tai arvaamattomana maa-alueena, jopa epäpaikkana. Suon kokeminen tuntuu kehossa vaistonvaraisena varuillaanolona. Suot ovat kiehtovia paikkoja, ja niiden mytologia ja tarinat herättävät vahvoja mielikuvia ja tunnelmia. Millaisia kokemuksia ja aarteita suot ovat kätkeneet uumeniinsa pitkän elämänsä aikana?
Miten kokonaisvaltainen ja moniaistinen kokemus onkaan olla suolla? Suon olemus kulkeutuu tajuntaan läpi aistien ja tuntuu koko kehossa. Voitko kuvitella suota ilman vahvaa suopursun tuoksua? Miten suo piirtyy ympärillesi maan väreissä – näetkö kaikki runsaat syvän ja lämpimän keltaisen sävyt sekä ruostuneen punaisen paletin, hopeanharmaan kelon pinnalla, ripauksen tähtienvalkoista loistetta hillankukissa? Kaikki tämä on tässä, luonnon sylissä, vaarojen ja metsien ympäröimässä suojassa.
Taiteellisessa työskentelyssä huomioimme posthumanistisen näkökulman. Kysymme taiteilijoina – miten suo näkee, aistii meidät ja ympäristönsä? Soiden ikä herättää kunnioitusta; luonnon viisaus ja elämänkokemus ei ole verrattavissa ihmisen aikaan tässä maailmassa. Lattialle asetettu turve tuo vastuullisuuden kysymyksen tietoisuuteen. Miten voimme rakentaa tasa-arvoisempaa suhdetta luontoon vaalien sen monimuotoisuutta?
Luotamme, että jokin pysäyttävä, läpitunkeva läsnäolo, jota koimme tanssitapahtuman ja kuvausten aikana, on aistittavissa teoksessamme. Se välittää toivoa tasapainoisesta maailmasta, jossa on tilaa ihmetellä niin sisäistä kuin ulkoista maailmaa omalla tavallaan – hengittäen ja rakentaen myötätunnon kulttuuria.
Tanssivideo on kuvattu hiljaisuudessa, luottaen ja antautuen sisäiselle virralle.
