Kuvataitelija Outi Pieski (s. 1973) asuu Utsjoella ja Helsingissä. Hän on valmistunut Kuvataideakatemian maalaustaiteen laitokselta vuonna 2000. Pieskin taide sisältää maalauksia, kollaaseja ja tilateoksia, joissa pohjoinen luonto tulee esiin. Maalauksissa siveltimenvetojen orgaanisen muuttuvainen ja ornamentinomainen luonne tekee pinnoista eräänlaisia värillä kirjottuja rosoisia kenttiä. Saamenpukuun kuuluvan huivin hapsut kehystävät joitakin hänen maalauksistaan sitoen ne kulttuuriseen kontekstiin. Tilateoksissaan Pieski hahmottaa valon ja luonnon olemusta ilmavilla lankojen ja oksien rakennelmilla. Hänen aikaisemmissa tilateoksissaan luu, saamenkäsityö ja koristeelliset täkit kehkeytyivät kuvitteellisiksi asuinsijoiksi. Pieskin viimeaikaisessa työskentelyssä on korostunut ajatus saamelaisalueen luonnosta kulttuuriympäristönä, ei koskemattomana erämaana.
Outi Pieski
Edellä kävijät
Galleria
Tutustu myös
Matti Aikio
Matti Aikion teos on ääni-installaatio, joka kertoo saamelaisten tilanteesta Suomessa juuri nyt. Teos kääntää perinteisen saamelaisen tarinankerrontaperinteen ylösalaisin sijoittaessaan tarinan tulevaisuuteen. Teoksessaan Aikio käy läpi saamelaisten historiaa eikä kaihda absurdejakaan sävyjä viitatessaan pohjoissuomalaisten nykyiseen intoon julistautua saamelaisiksi. Aikion työ on kiehtovan ristiriitainen sekoitus runollista tarinankerrontaa ja poliittista kannanottoa.
Tomas Colbengtson
Colbengtsonin biennaaliin valmistama teos koostuu kahdesta silkkipainotekniikalla akryylilevylle painetusta valokuvasta. Teos on sijoitettu paikkaan, jossa Iin luonto ja jokimaisema luovat sille taustan. Näemme kuvissa kahdet saamelaisnaisen kasvot, joita katsotaan vanhojen sarvikaiverruskuvioiden läpi. Taustalla virtaava joki vie ajatukset vuosikymmenten kulkuun ja kadonneeseen kulttuuriin. Töissään hän pohtii menetykseen, muistiin ja eheytymiseen liittyviä kysymyksiä.
Aage Gaup
Iin ympäristötaidepuiston alkupäässä ihmishahmo kohoaa maasta. Metsästä saapuvan ihmisen ääriviivat piirtyvät paikoilleen kuin vartioimaan maisemaa. Gaup on käyttänyt materiaalinaan mängyn runkoja, joiden sisältä hän on herättänyt henkiin metsäihmisen. Gaupin teos on kunnianosoitus Etelä-Amerikan sademetsissä eläville kansoille. Ihmisille, jotka ovat imeneet tietoisuuden ympäristöstään jo äidinmaidossaan, mutta joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa sen tulevaisuuteen. Silti juuri he tietävät, kuinka ympäristöä tulisi kohdella. Gaupin teos on kannanotto maailmanlaajuisiin kysymyksiin kapitalismista ja ahneudesta. Samalla teos on osoitus alkuperäiskansojen toisiaan kohtaan osoittamasta tuesta. Teoksessa perinteisiin saamelaisiin puuntyöstötekniikoihin liittyvä tieto ja osaaminen yhdistyvät sisältöön, joka kommentoi kaukana Saamenmaalta elävien ihmisten todellisuutta.
Carola Grahn
Carola Grahnin biennaaliin valmistama teos koostuu kolmesta puisesta kyltistä, joihin on käsin kaiverrettu lyhyitä lauseita. Kyltit on sijoiteltu Iissä tekstien sisältöä vastaavien maisemanäkymien äärelle. Teoksen suorasukaisen toteavat lauseet ohjaavat ajatukset kuitenkin ihmisten välisiin suhteisiin. My Name is Nature on vastaus ihmisen haluun luoda yhteys luontoon ja tulla yhdeksi jonkin itseään suuremman kanssa. Teoksessa luonto näyttäytyy ihmisen kaltaisena yksilönä, jolla on tunteet ja tietoisuus. Se on kuin omapäinen ja haluton rakastaja, joka tuntee itsensä jollain tapaa hyväksikäytetyksi. Teos osoittaa myös ihmisen luontoa koskevien ajatusten ja tekojen välisen epäjohdonmukaisuuden.
Jenni Laiti
Edellä kävijät perustuu saamelaiseen sopuelämän (šoabalas eallin) filosofiaan: niin luonnon kuin ihmisenkin monimuotoisuuden suojelemiseen, säilyttämiseen ja tukemiseen. Laiti ja Pieski valmistivat biennaalissa oman rajattoman aitansa kävelysauvoista. Laitin ja Pieskin teos viittaa myös Saamenmaan dekolonisaation mahdollisuuteen määritellessään itse omat rajansa. Samalla se on kunnianosoitus taiteilijoiden esi-isille ja -äideille, jotka ovat kulkeneet heitä ennen ja heidän edellään. Edeltävien sukupolvien perintö elää edelleen nykyisessä saamelaiskulttuurissa.
Joar Nango
Nangon tervanpolton perinnettä tutkiva, prosessiin keskittyvä teos tarjoaa erilaisen lähestymistavan ympäristötaiteeseen. Teoksessaan Nango tutkii tutun materiaalin, tuohen, muutosprosessia pohjoisessa ympäristössä. Tervan valmistaminen koivun tuohesta on perinteinen saamelainen tervanpolttomuoto. Nango on kiinnostunut yksinkertaisista, mutta luovasti toteutetuista prosesseista sekä kestävään kehitykseen liittyvästä tiedosta. Tervan valmistusmenetelmää opettelemalla ja kokeilemalla Nango on luonut yhteyden vanhaan perinnetietoon ja muuttanut sen käsitteelliseksi teokseksi. Biennaalissa on näkyvillä jäljet ja dokumentointi kesäkuisen työskentelyjakson aikana toteutetusta prosessista.
Ingunn Utsi
Ingunn Utsi teki ensimmäisen Gudni / Kunnianosoitus -teoksensa Ássebáktin metsään Norjan Kaarasjoelle vuonna 1995. Utsin biennaalissa valmistama Gudni II / Kunnianosoitus II onkin kuin runo, jonka säkeet yltävät Iistä Kaarasjoelle. “Kaksi mäntyä seisoo metsässä kaukana toisistaan, silti toisiinsa kytkeytyneinä.” Kuin sukupuu, jonka oksat kurottavat etäisyyksien ja sukupolvien ylitse.
Puun pinta on paljas ja sileä kuin ihmisen iho. Taiteilijan kädet ovat muokanneet sen muotoa korvaten kaarnan kaarilla ja koristekuvioilla. Puun alaston runko kertoo meille tarinoita yleismaailmallisella kielellä. Taiteilija on etsinyt näkymätöntä näkyväisen takana. Puu on Utsin kunnianosoitus esi-isille ja maalle, joka kasvattaa puut ja auttaa meitä selviytymään ihmiskuntana.